Perustietoa verensokerista ja diabeteksesta
Sokeri on tärkeä elimistömme energianlähde. Saamme sitä ravinnosta ja maksan tuottamana. Ravinnon sisältämät hiilihydraatit imeytyvät sokerina verenkiertoon. Tällöin verensokeri nousee. Aterian jälkeen haima erittää aina insuliinia. Se kuljettaa veressä olevaa sokeria energiaksi soluihin, jolloin verensokeri laskee. Ruokailujen välissä maksa huolehtii että verensokeritaso on riittävä. Normaalisti verensokeri on välillä 4-8 mmol/L.
Haiman lisäksi maksa on tärkeä elin sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Se osaa varastoida aterioista saatua ylimääräistä sokeria. Varastoitunut sokeri otetaan käyttöön mikäli verensokeri laskee liian alhaiseksi. Maksa voi myös muuntaa mm. rasvaa ja valkuaisaineita sokeriksi, jos sokeria ei ravinnosta ole tarjolla.
Maksan sokerintuotantoa vähentävä hormoni on insuliini. Insuliinille vastakkaisesti toimii useitakin hormoneja, jotka pyrkivät lisäämään maksan sokerintuotantoa tietyissä tilanteissa. Joka hetki insuliinin ja sille vastakkaisesti toimivien hormonien välillä on herkkä tasapaino. Näin turvataan tasainen verensokeritaso ja riittävät sokerivarastot yllättäviin tarpeisiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi, liian matalalla olevat verensokeritasot, liikuntasuoritukset tai paasto.
Useimmat soluistamme ovat hyvin joustavia energian lähteen suhteen. Jos sokeria ei ole tarjolla , solut voivat vaihtaa energianlähteensä toiseen. Hermosolut mm. aivoissa ovat sitä vastoin erittäin riippuvaisia nimenomaan sokerista ja tästä syystä liian matala verensokeri voi olla vaarallista.
Verensokeri ja diabetes
Diabeteksessa verensokeri on pitkäaikaisesti normaalia korkeampi. Sairaus voidaan jakaa kahteen päätyyppiin.
Tyypin 1 diabeetikoilla verensokeri on kohonnut koska haima ei tuota insuliinia ja siten veren sokeri ei kulkeudu soluihin.
Tyypin 2, eli aikuisiän diabetes on yleisempi sairauden muoto. Sille tunnusomaista on verensokerin pitkäaikainen kohoaminen, joka johtuu insuliinin vaikutuksen heikkenemisestä eli insuliiniresistenssistä. Tuolloin solujen kyky reagoida insuliiniin ja käyttää hyväkseen veressä olevaa sokeria on heikentynyt. Insuliiniresistenssin syynä on yleensä ylipaino ja perintötekijät. Enemmistöllä aikuisiän diabeetikoista insuliiniresistenssiin liittyy myös kohonnut kolesteroli ja/tai verenpaine. Myös aikuisiän diabeetikoilla haiman insuliinin tuotanto saattaa olla heikentynyt samaan tapaan kuin tyypin 1 diabeteksessa.
Aikuisiän diabetes on salakavala sairaus
Aikuisiän diabetes kehittyy vähitellen. Ennen varsinaisen sairauden puhkeamista voidaan havaita lievempi sokeriaineenvaihdunnanhäiriö, jolloin verensokeriarvot ovat normaalia korkeammat täyttämättä kuitenkaan aikuisiän diabetekselle asetettuja raja-arvoja. Tällöin voidaan puhua esi-diabeteksesta.
Varsinainen aikuisiän diabetes on alkuun pitkään oireeton tai vähäoireinen. Se todetaan usein vasta lisäsairauden ilmaantumisen esim. sydäninfarktin yhteydessä. Sairaus on vahvasti perinnöllinen. Aikuisiän diabetekseen sairastuminen liittyy ylipainoisuuteen ja liikunnan vähentymiseen. Sairauteen liittyy erityisesti vyötärön seutuun keskittyvä keskivartalolihavuus.
Diabeteksen oireita ovat lisääntynyt virtsamäärä, janon tunne, väsymys, näkökyvyn vaihtelu ja toistuvat tulehdussairaudet (flunssa, virtsatie- ja silmätulehdukset).
Aikuisiän diabetes todetaan verikokein, joko mittamaalla verensokeritaso paaston jälkeen tai tekemällä sokerirasituskoe. Siinä juodaan annos sokerinestettä. Verensokeri mitataan ennen nesteen nauttimista, tunti ja kaksi tuntia nesteen nauttimisen jälkeen. Aikuisiän diabetes voidaan todeta, jos kahden tunnin plasman verensokeri arvo on yli 11 mmol/l. Paastokokeessa puolestaan plasman verensokeriarvo yli 7 mmol/l viittaa aikuisiän diabetekseen.
Riski sairastua aikuisiän diabetekseen voidaan ennustaa jo vuosia ennen sairauden puhkeamista. Elämäntapamuutoksilla voidaan erittäin tuloksellisesti ennaltaehkäistä taudin puhkeamista.
Katso lisää terveistä elintavoista täältä. Aikuisiän diabetes altistaa monille liitännäissairauksille.
Diabetes Suomessa
1900-luvun alkupuolella diabetes oli harvinainen sairaus. Vielä 1940 luvun lopulla Suomessa oli alle 20 000 diabeetikkoa. Nykyisin Suomessa
- diagnosoidaan vuosittain 15 -20 000 diabeetikkoa
- on arviolta yli 500 000 diabeetikkoa
- joka toinen diabeetikko ei tiedä sairastavansa
- diabetes on nopeimmin kasvava kansansairautemme